No taas on aikaa vierähtänyt edellisestä merkinnästä.

Viime päivät olen kierrellyt kirppareita milloin kenenkin kanssa. Tein oikeita löytöjäkin viime viikolla. Ostin itselleni parit kengät ja Leevillekin löysin taas kaikenlaista. Olen jatkanut hattujen ompelua, mutta tällä viikolla en ole ompelukoneeseen vielä koskenut. Tänään oli aikomus mutta sain jonkin tilapäisen mielenhäiriön ja rupesin järjestelemään keittiön kaappeja...

Ehkä syynä oli se, kun tänään meille piti tulla Puustellista myyjä kotiin. Meillä on eteisessä sellainen avonaulakko johon haluisin kaapin ovet ja kun runkokin on puustellista niin on se varmaankin sieltä otettava vaikka onkin ihan ylihintainen paikka. Ystäväni luuli minun jo hankkivan kokonaan uutta keittiötä, mutta ei nyt sentään :) Ihan kaikkeen ei tuo Kaitsukaan sentään suostu. Saa kuuleman tuo keittiö olla paikallaan ainakin 10 vuotta ennen kuin sitä aletaan uusimaan.

Eilen oli keksittävä jotain nopeata ruokaa jauhelihasta ja kaapin rippeistä tällaista siitä tuli.

Sydänystävän pataa

300g jauhelihaa

1prk tomaattimurskaa

3dl vettä

2 sipulia

1 pss herne-maissi-paprikaseosta

3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

4dl sydänpastaa

2rkl maizenaa

suolaa, pippuria ja paprikajauhetta

Paistoin vain jauhelihan ja sipulin. Sekaan kaikki muut ja kiehumaan hiljalleen levylle noin 25 minuutiksi. Oli hyvää ja helppoa, maistui Leevillekin tosi hyvin :)

Tässä sunnuntaina oli isänpäiväkin ja minä ja veljeni avokki päätimme yllättää ukin mukilla jossa on kuva lapsista. No Se ei nyt ihan mennyt niin kuin olin itse ajatellut. Kun menin hakemaan kuppia valokuvaamosta, olivat he ensinnäkin hukanneet meidän valokuvamme ja tilauksen. Työlappu oli joutunut jostain syystä Turenkiin... No myyjä lupasi kuitenkin tehdä uuden mukin sillä aikaa kun minä käyn haahuilemassa kirpputoreja. Tultuani takaisin sain tämän

Tiedoksi että minä en ole se joka on kuvannut mukin väärinpäin!!! Myyjä näytti hieman nololta kun sanoi tehneensä pienen mokan... PIENEN? Minä en enään voinut muuta kuin nauraa kyyneleet silmissä ja vaatia mukia itselleni. Uusi muki olisi valmis tunnin kuluttua. Ilmoitin, että minulla ei enään ollut aikaa jäädä tunniksi odottelemaan mukia vaan yritän saada jonkun noutamaan kuppia seuraavana päivänä. Onpahan aikaa tarkistaa että kuva on varmasti oikeinpäin! No seuraavana päivänä saimme mukin jossa kuva oli ainakin oikein päin joskin minusta ihan vinossa. Ukki oli iloinen mukistaan ja sehän se oli pääasia.