On tuosta aikaa vierähtänyt, kun olen viimeeksi mitään saanut tänne kirjoitettua...

Elämä on muuttunut aika lailla viimeisen puolen vuoden aikana ja aikaa ei enään ole kaikkeen harrastamiseen :) Kohta on kuitenkin aloitettava joulun valmistelut kun mennään jo syyskuussa. Kaikkea on suunnitelmissa taas tällekin joululle, saa nähdä mitä toteutuu...

Leevi on kotiutunut meille oikein hyvin. Poika kasvaa ja touhuaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Nytkin istuu tuossa takanani sohvalla ja ajelee niin nätisti autolla. Kohta olisi taas aika lähteä ulos leikkimään, tänään ollaan "aikatauluista" selvästi jäljessä... Leevin lempi puuhia ulkona on kuralätäköissä juokseminen, istuminen ja makaaminen. Aina kun kuvittelen, että tänään siellä ei ole lätäköitä ja laitan lenkkarit jalkaan, huomaan hyvin äkkiä erehtyneeni :( Hiekkakasojen päällekin on hauska kiivetä, näyttää hupaisalta kun tuollainen alle metrin tappi lähtee vuorta valloittamaan. Hienosti se aina onnistuukin ja alaskin tullaan ehjänä. Moneen kuukauteen ei ole sattunut mitään suurempia haavereita, onneksi. Yllättävän pienillä kolhuilla on selvitty vaikka Leevi ei ole sekunttiakaan paikallaan. Aina täytyy juosta tai ainakin jotain tehdä. Kirjoja malttaa lukea sylissä hyvin ja hienosti jo tunnistaa monta asiaa sieltä.

Minusta on hassua miten noin pienillä lapsilla on jo niin vahvat sukupuoliroolit. Mielestäni emme kovin paljon niitä itse korosta, mutta jo pienestä pitäen on Leevi ollut kiinnostunut autoista ja traktoreista. Suuttuu ihan älyttömästi,jos joku uskaltaakin ajaa hänen ohitsee traktorilla, ymmärtämättä ottaaa häntä kyytiin. Hieman rupesi hymyilyttämään kun olimme kaupassa ja parkkipaikalla oli ambulanssi. Poika kävelee ambulanssin viereen osoittaa sitä ja sanoo kato. No aikamme sitä katseltiin ja lopulta olin jatkamassa matkaa, kun Leevi kaatuu tahallaan maahan ja alkaa vääntämään teko itkua :) Kyytiinhän sitä olisi pitänyt päästä... No onneksi Leevin kiukut ei kauaa kestä ja matkaa päästiin jatkamaan.

Leevi nukkuu nykyään jo omassa isossa sängyssä, ei enään pinnasängyssä.

Onpas sänky pedattu huonosti....

Siinä oli selitykset siitä miksi en ole saanut viime aikoina juuri mitään käsitöitä tehtyä :)

Kasvimaata olen hoitanut koko kesän ja kyllä se tuottikin satoa. Kesäkurpitsaa tuli ihan mielettömästi. Ja minkä kokoisia, en ymmärrä miten ne kerkesivät yhdessä yössä kasvaa niin julmettomasti, mutta oikeesti monet niistä painoi useita kiloja!!!

Mansikkaakin tuli mukavasti ja viimeeksi eilen kävimme Leevin kanssa poimimassa muutaman kypsän marjan. Hassua vaikka pakkastakin on jo ollut useampana yönä. Marjoja en ole koskaan nähnyt kenenkään lapsen syövän niin paljon , kun tuo lapsi syö. Kaikki marjat kelpaavat ja lopputtomia määäriä niitä söisi, mutta hyvä vain että marjat kelpaavat :)

Anopin 50siä.kin vietettiin meillä toissa viikonloppuna ja niiden juhlien järjestämiseenkin meni suhteellisen paljon aikaa. Kahvit juotiin ainoastaan sisällä, ja muuten juhlat olivatkin ulkona. Siivosimme autotallin ja koristelimme autokatoksen. Ja ei sitä illan hämärtäessä olisi uskonut istuvansa autokatoksessa, kun kynttiläkruunut paloivat ja valoverkot tuikkivat. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja kaikilla oli hauskaa!

Nyt on aika lähteä ulkoilemaan :) Josko sitä kävelisi vähän tuohon metsään katselemaan sieniä.

Löytyihän niitä sieniäkin edes vähän, en kyllä päässyt kovinkaan pitkälle etsimään, kun Leevi oli mukana. (Kuva teki sienistä melkeinpä iljettävän näköisiä, mutta hyviä ne oikeesti olivat)

Metsässä rämpiminen kun ei ollut läheskään niin hauskaa kuin autoilla leikkiminen...