Olen töiden puolesta menossa koulutukseen ja tänään sain ensimmäisen kotitehtävän.

Minun täytyi tehdä oman elämän jana tai kaari...Tarkoituksena on pohtia omaa elämän kulkua. Se sai minut kaivamaan valokuvakansion esille.

Olen viime aikoina miettinyt paljonkin lapsuuttani ja kummasti mieleeni nousevat usein ne negatiiviset asiat, mutta tänään valokuvakansiota selaillessani muistin taas niitä ihaniakin asioita. Muistin jälleen sen, kuinka tärkeitä minulle ovat olleet isosiskoni ja veljeni. Tai ovathan he edelleenkin hyvin tärkeitä vaikka aina sitä ei meinaa muistaakkaan. Nauroin ja itkin iltapäivän tehtävää tehdessäni ja siitä johtuen minun oli pakko skannata muutama kuva!

TÄSSÄ MINUN RAKAS PERHEENI! JOISTA JOKAIKINEN ON MINULLE OMALLA TAVALLAAN KORVAAMATON!!!

 RAKASTAN TEITÄ AINA

Tässä olemme me kaikki koko Perhe Ohana niin kuin Lilo sanoisi.

Tässä me tytöt olemme kaikki yhdessä! Minä, Sari ja Retu

Tässä saatan Retua kouluun

Vaikka ilmeestä sitä ei voi lukea, mutta tässä on hyvin ylpeä isosisko!!!

Tässä olemme naapuriston lapset rakentamamme majamme ympärillä.