Huh huh niin se kuukausi taas vierähti! Mihin, sitä en ymmärrä. Kuukausi sitten sanoin, että hyvin on aikaa kaikkeen ja tässä tää taas nähtiin :) No joulumyyjäiset on ohi joten nyt voin jättää ompelun vähäksi aikaan.

Ensimmäisissä myyjäisissä olimme siskoni kanssa Katteluksen tilalla olisikohan ollut KarjaLohjalla... Se oli aivan ihanan tunnelmallinen paikka. Meidät oli sijoitettu vähän erilleen muista myyjistä käsityönäytöksien puolelle, siellä varttuneemmat rouvat kehräsivät lankaa, nypläsivät, neulahuovuttivat ym. Myynnin kannalta emme olleet parhaassa paikassa, mutta tunnelman puolesta ihan varmasti. Siellä me istuimme takkatulen loisteessa katselemassa miten oikeita käsitöitä tehdään.

Saimme kyllä molemmat ihan hyvin myytyä tavaroitamme, minulta loppuivat sinapit ja aikuisten hatut. Eräs rouva osti jopa käsilaukkuni joka minulla oli vaihtokassana :) Todella monet aikuiset kyselivät hattuja itselleen ja eihän minulla niitä tietenkään ollut. No ompelin sitten koko viikon aikuisten hattuja seuraaviin myyjäisiin jotka olivat viime lauantaina Somerniemellä...

Lähdimme jo keskiviikkona Somerolle jossa meillä on asuntovaunu. Vettä satoi ihan älyttömästi koko ajan. Torstaina teimme sitten kummityttöni lempiruokaa  tortilloja ja minä innoissani täytin omani runsaati sipulilla...

Illalla alkoivat vatsakivut :( Mietin josko olisin saanut vatsataudin ja odottelin vain että se menisi ohi. Kivut olivat ihan kamalat ja lopulta oksensinkin muutaman kerran. Särkylääkettä meillä ei ollut mukana ainuttakaan. Kärvistelin yhteen asti ja sitten soitin sairaalaan ja kyselin missä olisi lähin apteekki joka olisi auki, ei missään... Kahdelta päätin lähteä sairaalaan ajelemaan. Kaitsun oli jäätävä vahtimaan nukkuvia lapsia.

Makasin ratin päällä itku kurkussa koko matkan kunnes lopulta saavuin sairaalaan. Siellä sain kuulla että minulla oli sappikivi vaivoja. Sain lääkkeen jonka piti auttaa noin tunnin kuluessa. Sanoivat että kannattaa mennä heti lääkäriin kun tulee omalle paikkakunnalle. Lähdin ajamaan vaunulle pysähtelin matkalla oksentelemaan melkein joka pysäkille mutta tunsin että olo alkoi helpottamaan. Ihmiset varmaan uskoivat minun olevan humalassa ratin takana... Että tällainen itsenäisyyspäivän juhla minulla...

No siellä Somerniemelläkin oli tunnelmaa... Me emme saaneetkaan myyntipaikaksi sellaista kojua niin kuin olimme luulleet. Emme edes pöytää! Meille oli varattu sellainen torimyyjän paikka :/ No lainasin nopeasti veljeni avovaimolta paviljongin ja tarkoitus oli se vahvistaa kunnolliseksi. Perjantai iltana me sitä sitten pystytimme Kaitsun kanssa ja tuulihan sen vei jo ennen kun saimme sen kasaan! Ihan kamalaa pilipalia ne myyvätkin! Osat olivat jo vääntyneet ennen kun aloitimme kasaamisen. No ei auttanut muu kuin sadatella ja nauraa ja ruveta mittimään toista vaihtoehtoa. Minä ehdotin Kaitsulle, että laittaisimme auton peräkonttiin kiinni pressun ja sen alle vain pöydän jos sattuu satamaan. Mieheni ilmoitti, että samantien voimme toiseen ikkunaan laittaa lapun johon kirjoitamme P*lu viiskympii...

Ei auttanut muu kuin mennä nukkumaan ja toivoa selkeää säätä! Aamulla heräsimme siihen kun luulimme asuntovaunun katon hajoavan, mutta se olikin vain kamala vesikuuro. Kamat kasaan lapset autoon ja menoksi. Myyntipaikalla alamme selvittelemään josko meille kuitenkin olisi sellainen myyntikoju 5 min ennen myyjäisten alkua saamme tietää että paikkamme on asfaltoidulla pihalla taivas alla. Vettä tulee kaatamalla ja tuulee ihan älyttömästi!

Tässä pystyttelemme sadesuojaa...

Miten niin märkää?

Kummitytön lankatontut menivät kaikki kaupaksi ja myyjä oli ylpeä :)

Tässä sitten yksi siskoni kransseista

Ja ylpeä myyjä :) Huomatkaa takin vaalempi läikkä sentään yksi kohta joka ei ollut läpimärkä...

No Aikuisten hattuja ei täällä kysynyt kukaan... Ilma ei kuulemman ollut hyvä hattujen myyntiin sanoi eräs ammattihattu myyjä... No jokusen hatun ja sinapin sain minäkin sentään myytyä ja tonttukepitkin menivät melkein kaikki.... Ilma oli vain kamala.

No sunnuntaina siivosimme asuntovaunun ja ajoimme isälleni kylään. Hänen luonaan katselin gigantin mainosta ja manasin kuinka kallita uudet uunit ovat. Minä kun edelleen haluan sen kiertoilma uunin jossa olisi vielä levyille lapsilukko! Ihan käsittämätöntä että se ei ole vakiona jo kaikissa liesissä.

Kun pääsimme kotiin odotti minua keittiössä tämä :D

Aivan ihana jos uunista nyt niin voi sanoa... Kiertoilma, lapislukko ja vielä jokin kiskosysteemi ritilällä että se liukuu kuin laatikko :) Peltejäkinoli tuplasti enemmän kuin vanhassa ja yksi lasinen uunipannu. Kaitsua nauratti kuinka uuni voi saada ihmisen niin hyvälle tuulelle. Ihana yllätys oli vaikka synttärini ovat vasta keskiviikkona.